keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006

Terve teille

"Terve teille, lintuset,
kotiin palaamahan!
Mikä laulu, liverrys,
viserrys ja piipitys -
terve teille, lintuset,
kotiin palaamahan!"

- Trad.

Aamulehti tiesi kertoa, että vasta avatun lintuinfluenssapuhelimen linjoilla on riittänyt kiirettä. Sieltä on ehditty kysyä muun muassa sitä, pitääkö pihapiirin lokit ja fasaanit hävittää, ja voiko lintutauti tarttua ihmiseen kalasta. Jälkimmäinen kysyjä muisti joskus nähneensä hauen vatsassa sorsanpoikasen ja oli nyt huolissaan.

Kuu kiurusta kuoloon, puoli kuuta peipposesta, pääskysestä ei päivääkään?

Maa- ja metsätalousministeriön viestintäpäällikön Pekka Väisäsen mukaan media (taas tuo mystinen, kasvoton mutta vallaltaan ilmeisen rajaton entiteetti) on lietsonut jo tilanteeseen nähden liikaakin hysteriaa ja huolta. Mutta luontohan on arvaamaton ja julma. Jos ei joudu ihmisriepu pihamaallaan suden ruoaksi, saattaa kohtaloksi koitua mökkilaiturin nokasta tarttunut eläintauti. Tai häirikköorava ampua varastetulla pistoolilla selkään roskapussia viedessä.

Paljonko liikenne viime vuonna suomalaisia tappoikaan? Entä alkoholi? Järki ja suhteellisuudentaju käteen, ihmiset hyvät.

4 kommenttia:

Kafkakoski kirjoitti...

...niin, ja tavalliseen influenssaankin kuolee yhteensä tuhansia ihmisiä vuodessa.

Sitä paitsi ainakin täällä Espanjassa olen kuullut, että tauti tarttuu vain, jos syö raakaa kanan tai muun virusta kantavan linnun lihaa tai on suorassa kontaktissa linnun sulkien, ulosteiden yms. kanssa (eli pitää vaikkapa kanalaa, jossa on sairastuneita kanoja).

Terveisin nimimerkki "Huh, onneksi en syö kalaa"
;-)

pagisija kirjoitti...

Joskus jossain oli tutkittu, että ihmisillä on taipumus liioitella pieniä uhkia ja vähätellä suuria.

Sitä paitsi yöunien menettäminen etukäteen tuskin suojaa ketään tartunnalta, jos se on vastoin kaikkea todennäköisyyttä kohdalle osuakseen. Päin vastoin, stressi huonontaa vastustuskykyä ;).

Taviokuurna kirjoitti...

Tuohon pienten uhkien liiotteluun toinen näkökulma: eräs kuulemani puhuja arvioi mielestäni varsin osuvasti, että mitä tärkeämpi jokin asia on ihmisille, sitä korkeammalla on sen aiheuttaman riskin sietokynnys. Eli mitä tärkeämpi asia, sen paremmin siedämme sen aiheuttamia vahinkoja. Autoliikenne tappaa kolmisensataa suomalaista vuodessa, mutta hyväksymme sen tarpeellisena "uhrina", koska autot ovat meille niin tärkeitä liikkumisen ja logistiikan kannalta. Sen sijaan lintuinfluenssa tai sudet aiheuttavat suhteetonta pelkoa, vaikka niiden aiheuttama todellinen uhka on pieni.

Hedelmällisintä olisi minusta vertailla toisiinsa oikeasti verrannollisia asioita: esimerkiksi karhu on tappanut ihmisen lähimenneisyydessä Suomessa, mutta kukaan ei vaadi kaikkien karhujen hävittämistä - miksi siis suteen suhtaudutaan niin hysteerisesti? Lintuinfluenssakaan ei ole (ainakaan tähän mennessä) läheskään vaarallisin kaikista liikkeellä olevista taudeista, joista osa tarttuu paljon tätä herkemmin.

pagisija kirjoitti...

Taviokuurna, aivan.

Liikennekuolemat ikään kuin otetaan vastaan jonakin asiaankuuluvana, välttämättömänä uhrina tärkeänä pidetyn asian puolesta. Luonnon aiheuttamat, suhteellisen vähäiset uhat puolestaan tunnutaan näkevän varsinkin urbanisoituneissa länsimaissa jonakin ylimääräisenä, maailman vääristyneenä epäkohtana, joka pitää keinolla millä tahansa oikaista.

Kumminkohan päin asia oikeasti onkaan...