Pagistaaniin ei ole taidettu ostaa omin varoin uusia kodinkoneita tai laitteita sitten puolentoista vuoden takaisen kahvinkeittimen. Ja sitä ennen - en edes muista. Vähävaraisessa valtakunnassa on elelty vuosikaudet erilaisten lahjoitusten, hyyryjen ja kierrätyslaitteiden varassa. Viimeisin - ja erittäin tervetullut - tulokas oli omaisilta joululahjaksi saatu kannettava tietokone.Uudesta koneesta riehaantuneena etätyöläinen laittoi elämän risaiseksi ja osti alkuviikolla tarjouksesta tulostin-kopiokone-skanneriyhdistelmän. Skannaustoiminto tosin vaati muutaman päivän ylimääräisen säätämisen asiakastuen avulla.
Onnistumisen kunniaksi ja taannoisen järviaiheisen postauksen jälkimainingeissa: tässäpä kesämuisto Kuoringalta vuodelta 1976. Vai olisiko vuosi sittenkin 1977? Mökkiranta näyttää yhä jotakuinkin samalta, toisin kuin minä ja isosiskoni. Rakas peltisankonikin on kadonnut jonnekin kaiken maallisen tietä.
Älkää peljästykö, tämä ei ole alku lapsuuskuvien puuduttavalle sarjaesitykselle. Uudesta skannerista huolimatta.
2 kommenttia:
Onneksi olkoon uusille koneille, jotka pääsivät hyvään kotiin! Ehkä niitä tullaan rakastamaan yhtä paljon kuin peltisankoa!
Kiitos. Ehkä... mutta se eläinkuvioitu sanko vasta oli jotain! Silloin riitti sellainen, nyt pitää olla pelit ja vehkeet. Näin se materialismi meissä kasvaa ja kehittyy *huokaus*.
Lähetä kommentti