tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Mutta kun

Malus sylvestris. All medicinal plants.

Pagistaanissa on meneillään pienimuotoinen energia- ja elintarvikekriisi. Eteisen lamppu paloi loppuun iloisesti paukahtaen, ja sopivaa hehkulamppua ei löydy koko talosta. Omenat loppuivat eilen. Porkkanapussi on melkein tyhjä, ja jääkaapissa on muutenkin tavallista väljempää.

Ei auta itku, eivätkä muutu itäneet sipulit omenoiksi. Pitäisi ottaa reppu selkään ja lähteä parin kilometrin päähän kauppaan (merkillistä kyllä, näinkin tiheään asutulta alueelta puuttuu niin sanottu lähikauppa, ellei pizzeria-kioskia lasketa). Mutta eihän sitä kesken työpäivän voi, ja sitten onkin jo ikävän pimeää. Ja kassoilla on kilometrien jonot. Ja kasvikset paleltuvat pakkasessa. Sitä paitsi koira pitäisi kuitenkin lenkittää erikseen, ettei se jäädy kaupan eteen takapuolestaan kiinni.

(Mikä siinä onkin, että tyhjän perässä sitä juosta hölköttää vaikka joka päivä, mutta kaikenlainen pakkoasiointi on aina pitkän jahkailun ja arpomisen takana, niin pitkän, että samassa ajassa olisi jo kipaissut kauppaan ja takaisin?)

Tavallisesti olen kasvattanut ekologista syntisäkkiäni käymällä kerran viikossa autolla kaupassa. Viikon ruokatarpeet mahtuvat hyvin rottinkikoppaan ja kangaskassiin, ja niin mielelläni kuin pienyrittäjiä suosinkin, suurissa kaupoissa kuitin loppusumma tapaa jäädä humanistin kukkarolle käypäisemmäksi. Mutta nyt autosta on oikea vilkku rikki, enkä keksi yhtään reittiä, jossa käännyttäisiin vain vasemmalle. Vilkkua taas en tohdi korjauttaa ennen palkkapäivää, jos edessä onkin odotettua suurempi remontti (yleensä on).

Ei voi edes tehdä pullamössöä (tamp. pullasuttua) lohdukkeekseen, kun kahvimaitokin on lopussa. Voi surkeutta.

3 kommenttia:

Kati Parppei kirjoitti...

Uunissa tehty pullavanukas on myös hyvää, muistan äidin tehneen sitä joskus.

No, juuri nyt Pagistaanissa ei ole pullaakaan saatavilla, että sen puoleen...

Anonyymi kirjoitti...

Vaari teki aina suttua, vaikka oltiinkin Pohjanmaalla. Siinä tuli sitten opittua kahville jo ennen kouluikää.

Ihme muuten, ettei niiden päivien jälkeen ole tullut mieleenkään sututa. Täytyypäs...

- Laura

Kati Parppei kirjoitti...

No, minä en ole tainnut koskaan oikeasti syödä pullamössöä/-suttua. En ainakaan muista.