"Nykyinen maailma on sairas. Paperiyhtiöiden osakekurssit lähtivät ennätysmäiseen nousuun, kun julkisuuteen tuli tieto irtisanomisista. Yhteiskunnallinen vastuu on täydellisesti hukattu."
- Aamulehden toimittaja Matti Pitko
Luulen, että pikku hiljaa aletaan lähestyä sitä pistettä, heiluriliikkeen äärilaitaa, jolloin illuusio rajattomasta talouskasvusta alkaa vähitellen kääntyä laskuun. Yhä järjettömämmät irtisanomiset ja ennen muuta päättäjienkin havahtuminen niiden järjettömyyteen tuntuvat lopun alulta.
Miten hyvinvointia lisäämään syntyneestä yritystoiminnasta paisuikin sen tunteeton tuhoaja, irvokas itsetarkoitus, jonka ainoa, sokea päämäärä on keskittää aina vain enemmän aina vain harvemmille? Voiko tässä menossa enää kukaan hyvin, edes ne, jotka eivät tiedä, minne summattoman omaisuutensa laittaisivat (Arto Halosen Pavlovin koirat taitaa osua puudelin ytimeen). Onko enää paluuta aikaan, jolloin alussa siteeratun kolumnin mukaan "patruunat tiesivät, että jos heidän väkensä voi hyvin, tehtaat tuottavat voittoa"? Vai onko peli jo tyystin menetetty?
Sitä ei tiedä ainakaan pieni humanisti, joka silti jaksaa taivastella ja hiiltyä asiasta kerta toisensa perään.
(Allekirjoittanutta syvällisemmin kysymyksen kipeydestä kirjoittaa Yhden kakkupalan mies. Käykääpä lukemassa. "Välillä tuntuu että ympyrä on sulkeutunut ja ihmiskunta on reteästi palannut metsästys- ja keräilykaudelle jossa heimo näennäisen yhtenäisesti metsästää puhvelia, mutta vain yksi voi saada parhaat lihat.")
8 kommenttia:
Ei oikeastaan voi yleistää yrityksiin, eikä edes suuryrityksiin. Vastikään mm. Microsoft suuryrityksenä valittiin Suomen parhaaksi työpaikaksi ja monissa firmoissa työntekijän asema sen firmallekin elintärkeän työn tekijänä ymmärretään hyvin.
Jossain toisaalla taas irtisanotaan, että kurssi nousisi. UPM ja Elisa ainakin ovat sortuneet tähän.
En tiedä kuinka tärkeää roolia ammattiliitot tässä näyttelevät, mutta en usko, että paperiliitto tai AKT omien jäsentensä asemaa ja työn säilyvyyttä pitkällä aikavälillä olisivat yhtään parantaneet.
Totta puhut. Onneksi edelleen taitaa löytyä vastuunsa tuntevia suuryrityksiäkin ja niistä tyytyväisiä työntekijöitä. Ne vain harvemmin nousevat otsikoihin, jolloin tulee kiusaus kärjistää oma kantansa ja niputtaa koko yritysmaailma, pörssikurssit ja kvartaalitalous yhteen. Samoilla ehdoillahan kaikki mittavampi liiketoiminta viime kädessä pyörii, voitontavoittelun tavoissa ja asteessa vain taitaa olla eroja.
Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi ajatella, en tiedä...
En oikein enää tiennyt mitä kirjoittaa... Mutta se VIRALLINEN kommentti on osoitteessa:
http://blogit.yle.fi/blogvirta
huh-huh
mistä moraali takaisin talouteen, vai onko se enää edes mahdollista - moraalitalous?
fiktiivsempi näkemys tästä "yhteiskunnallisesta keskustelusta"
on muuten osoitteessa:
http://toimittaja.googlepages.com/home
Niinpä, teillä päinhän tämä viimeisin tälli kipeimmin kolahtaa :(. Käsittämättömältä tuntuu - ja silti jotenkin karmaisevan loogiselta, kun tietää viime vuosien ja vuosikymmenten kehityskulun. Ei kai tällaisten irtisanomisten olisi siinä kontekstissa pitänyt enää yllättää ketään...
No juu. Ei se esimerkiksi minua tuo Kuusankosken Voikkaan tehtaan sulkeminen oikeastaan yllättänyt, eli sitä oli odotettu...
Näinhän kertoo meille tietysti täällä lähihistoria ja toisaalta ne tiedot joita viikoittain kaivelemme "tiskin alta" hengenpitimiksemme.
Mutta tuon UPM:n operaation laajuus yllätti kuitenkin. Odottelemme jatkoa. Veikkaisin, että seuraavaksi vuorossa on Myllykoski Paper...
Kysymys on tässä UPM:n tapauksessa myös avauksesta ja kehityslinjasta, jossa maailman suurimmat paperiyhtiöt jakavat sulassa sovussa maailmanmarkkinat keskenään uudelleen...
"Luulen, että pikku hiljaa aletaan lähestyä sitä pistettä, heiluriliikkeen äärilaitaa, jolloin illuusio rajattomasta talouskasvusta alkaa vähitellen kääntyä laskuun."
Minusta tuntuu, että heiluri ei ole vielä lähimainkaan äärilaidassaan. Tästä nykytilanteesta hyötyy niin suuri joukko ihmisiä, piensijoittajia myöten, että raaka peli jatkuu vielä pitkään.
Niiiiin... taidat olla oikeassa. Mutta ei se silti loputtomiin voi jatkua. Rajat tulevat joskus vastaan, tavalla tai toisella. Miten se tapahtuu ja mitä sitten tapahtuu, jäänee nähtäväksi. Meidän tai todennäköisemmin tulevien sukupolvien. Toivottavasti lasku ei silloin ole jo liian suuri yhden planeetan maksettavaksi.
Lähetä kommentti