Pakkasperjantain piristykseksi löytyi sympaattisen mullantuoksuinen, komeasti kuvitettu blogi: kanadansuomalaisen kaimani kirjoittama realmud garden (hieman noloa tunnustaa, mutta päädyin sinne Pagistaniin linkittäneitä jäljittäessäni; joskus turhamaisuuskin palkitaan). Olen tuntenut hiljaista viehtymystä Kanadaa kohtaan aina luettuani L.M. Montgomeryn niin sanotut tyttökirjat (siinäpä oiva esimerkki tarpeettoman lokeroivasta sanasta) luontokuvauksineen.
Ensimmäisen kerran pistäydyin maassa puolivahingossa seitsemän vuotta sitten. Kiertelin tuolloin entisen mieheni ja hänen vanhempiensa kanssa Yhdysvalloissa sukulaisia tapaamassa. Vietimme joutilasta välipäivää Montanassa, alla vuokra-auto.
- Mitäs tehdään?
- Käydäänkö Kanadassa?
- Mikä ettei.
Huvittavaa oli, että menomatkalla kanadalainen tullimies naureskeli hyväntuulisesti kuullessaan spontaanin suunnitelmamme, neuvoi mukavan maisemareitin parin tunnin visiittiä varten ja toivotti tervetulleeksi toistekin paremmalla ajalla. Palatessamme tuikea amerikkalainen rajavartija taas laittoi meidät ristikuulusteluun. Hän ei kerta kaikkiaan käsittänyt, mitä järkeä on pistäytyä toisessa maassa noin vain ilman syytä. Hän syynäsi automme tarkkaan ja oli varma, että salaamme jotakin. Päätellen peräämme luoduista katseista hän oli varma siitä vielä silloinkin, kun lopulta pääsimme jatkamaan matkaa.
No, eipäs kuitenkaan tehdä turhia yleistyksiä.
Tuon seitsemän vuoden takaisen visiitin jälkeen pääsin viettämään Vancouverin saarella pari päivää syksyllä 2004 Luoteis-Amerikan reissun yhteydessä. Tykästyin kovasti Victorian eurooppalaiseen ilmapiiriin, joka tuntui kovin erilaiselta - kaikessa viktoriaanisuudessaankin jotenkin kotoisammalta - kuin amerikkalaiskaupunkien atmosfäärit.
Kanadaan olisi joskus mukava mennä ajan kanssa, jalkautua metsiin, rannoille ja vuorille.
- - -
Päivän hyvä uutinen löytyi Aamulehdestä. Pieni otsikko kertoi, että Joonas Lepistö haluaa lopettaa kiusaamisen koulussa ja töissä.
Onhan hienoa, että kaupunginvaltuutettu lupaa näyttää hyvää esimerkkiä tärkeässä asiassa.
2 kommenttia:
Delighted that you enjoy my blog. This part of Canada, and even more so just a half-hour up the road, is very much the way I remember Finland: many small lakes, rocky landscapes, tall pine trees. The mountains of Western Canada that I believe you saw are very different! I love them too. By the way, my parents live in Vancouver.
The wide variety of different landscapes - and the amount of uninhabited wilderness - is actually one of the reasons that makes Canada so attractive...
Lähetä kommentti