Nyt se sitten tapahtui. Se, mitä on odotettavissa, kun vanhassa autossa on rikkinäinen bensamittari ja humanistin tili sen verran tyhjillään, että tankkia ei ole voinut tai raaskinut tankata joka kerran täyteen. Trippimittarin ja muistin varassa taiteilu on ongelmien kerjäämistä semminkin, kun huoltoasemien pumppuihin ei voi aina luottaa. Joskus bensantulo katkeaa itsepintaisesti, vaikka tankki ei olisi vielä lähimainkaan täynnä.
Näin taisi käydä viime perjantaina.
Kerjätty ongelma tuli nimittäin vastaan tänään teatterilippujen hakureissulla, jonne lähdin autolla käydäkseni samalla suurtäydennyksellä edullisessa ruokakaupassa. Trippimittari näytti vielä sangen siedettävää lukua, joten huolta vailla ajelin Ratinansillan yli. Mutta juuri käännyttyäni eräästä risteyksestä - en onneksi kovin vilkkaasta - moottori vaikeni kevyesti kuin kesätuulen henkäys. Epäusko, kiukku ja nolostus eivät käy polttoaineesta, joten parin ystävällisen kulkijan avustuksella tuuppasin auton kadun sivuun. Saman tien paikalle ehätti kaksi lappuliisaa, jotka neuvoivat laittamaan auton taakse varoituskolmion sakkojen välttämiseksi.
Ja sitten käveltiin lähimmälle bensa-asemalle, jonne keskusta-alueella tulikin mukavasti matkaa. Ostettiin pänikkä ja pänikkään viisi litraa ysiviitosta.
- Hyvää naistenpäivää, toivotti huoltoaseman kassatyttö iloisesti.
Käveltiin takaisin, juotettiin janoinen kulkupeli ja onnistuttiin siinä sivussa kastelemaan lapaset bensassa. Käynnistettiin auto, huokaistiin helpotuksesta ja mietittiin, miten hilkulla oli, ettei uusiutumaton luonnonvara loppunut eilen Hämeenlinnan moottoritiellä.
Hiljennyttiin hetkeksi tämän tosiasian edessä, haisteltiin vesissä silmin lapasista kihoavaa bensankatkua ja otettiin opiksi. Ja mietittiin taas kerran, olisiko ilman autoa eläminen sittenkin järkevintä.
1 kommentti:
Heh, sujuihan se. Ei ollut minullakaan ensimmäinen kerta, kun autonrottelo on tuottanut ikävän yllätyksen hankalassa paikassa.
Jäähdytysvedet, kuulostaa pahalta! Isän vanha Mersunrämä tapasi lirauttaa juuri jäähdytysvedet alleen kesken ajon. Sillä ajellessa piti pitää vesikanisteria mukana ja seurata koko ajan moottorin lämpöä, ettei olisi käynyt kuvaamallasi tavalla.
Jospa vain tohtisi hankkiutua koko autosta eroon, sen pitäminen tulee minun tuloillani järjettömän kalliiksi. Pidän sitä lähinnä lehtikeikkojen takia, mutta taloudellisesti taidan jäädä siltikin miinuspuolelle...
Ja pyöräilymatkaa kauemmaksi metsään on vaikea päästä julkisilla, kirottua.
Lähetä kommentti