Ihmisen puolella

"Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan."
- Helena Anhava

YK:n kansainvälinen naistenpäivä tuntuu jakavan mielipiteitä kahtia. Jotkut näkevät sen Yhdistyneiden Kansakuntien tapaan kertomuksena "tavallisista naisista, jotka ovat luoneet historiaa. Päivä liittyy naisten vuosisatoja kestäneeseen taisteluun oikeudesta osallistua yhteiskuntaelämään tasavertaisesti miesten kanssa." Toiset taas ovat sitä mieltä, että moisen päivän viettäminen vain alleviivaa sukupuolten eriarvoisuutta nostaen jälleen kerran naiseuden tai mieheyden tärkeämmäksi ominaisuudeksi kuin se onkaan - tai pitäisi olla.

Epäkohtia totta vieköön löytyy edelleen tasa-arvorintamalta jopa Suomen kaltaisessa maassa, jossa kysymys on nostettu pöydälle suhteellisen varhain. Maailmanlaajuisesti sukupuolten niin sanottu tasavertaisuus tuntuu yhä, surullista kyllä, vähintään yhtä kaukaiselta päämäärältä kuin pysyvän siirtokunnan perustaminen Marsiin (ja hämmästyttävän usein myös vähemmän tärkeältä). Ongelmat ovat niin syvällä kietoutuneina kulttuurisiin rakenteisiin ja ennen muuta asenteisiin, että niiden muuttaminen tuntuu välillä täysin toivottomalta urakalta. Kysymyksen naisten asemasta tekee kiireelliseksi myös se, että tavalla tai toisella siihen liittyvät kaikki muut ihmiskunnan aikaansaamat umpisolmut nälänhädästä ympäristökysymyksiin.

Kaikki liittyy kaikkeen - ja muutokset tapahtuvat kovin hitaasti, liian hitaasti, vaikka niiden aikaansaaminen olisi joka ikisen elävän olennon etu sukupuoleen ja edes lajiin katsomatta. Ei tämä ole mikään kilpajuoksu mitään muuta kuin aikaa vastaan.

Mutta kun kääntyy ja silmäilee taaksepäin satakin vuotta näkee, mistä on lähdetty ja mihin tultu. Naistenpäivän näkeminen yhtenä patriarkaalisen alistamisen välineistä onkin allekirjoittaneen mielestä hieman liioiteltua kokonaiskuvan huomioiden. On syytä muistaa sekin, että suuressa osassa maailmaa meidän itsestäänselvyyksinä pitämämme asiat ovat vielä uusia ja radikaaleja, ja että YK on halunnut nostaa naistenpäivää esiin nimenomaan kansainvälisenä muistuttajana naisten oikeuksista.

Niinpä naarasvaltaisessa Pagistaanissa yhdytään mieluummin maltillisesti ensinmainittuun käsitykseen ja nähdään kiistelty päivä historiallisessa yhteydessään: kunnioituksenosoituksena kaikille niille tienraivaajanaisille, jotka eivät elämänsä ratkaisuissa tyytyneet sukupuolen mukaan määräytyneeseen valmispakettiin.

Malja heille. Ja ihmisarvolle ylipäänsä.