Juoksuseura teippasi aamulla hartaasti varpaitaan - uudenkarheista lenkkitossuista kun ei koskaan tiedä.Hyvin se meni. Nimittäin Tampereen puolimaraton. Reilun viikon lenkkitauko lepytti allekirjoittaneen kipuilleen koiven, ja juokseminen Pyhäjärven rantamaisemissa oli mukavaa. Loppuaika ylitti odotukset, jos niitä ensikertalaisella harrastajahölkkäilijällä ylipäänsä oli.
Ei niitä hiertymiäkään lopulta tullut, mutta parempi katsoa kuin itkeä.
4 kommenttia:
Sillä lailla! Eikö olekin mukava pikku saavutus? Itselleni ainakin oli. Olin aina kuvitellut olevani lähtemättömän epäurheilullinen ihminen, kunnes rupesin juoksemaan. Ja puolimaraton tuntui sopivasti todistavan itselleni, että olin kuvitellut ihan väärin. Omasta puolikkaastani on jo muutama vuosi aikaa, mutta se kuuluu hyviin, rohkaiseviin muistoihin. Aika 2:10.
Jep, mukava olohan siitä tuli :). Aika 2:03.
Onneksi olkoon! Hienostihan se meni! Mietinkin että miten sinulla ne penikat antoi juosta mutta ei tainnut jalat pahemmin kipuilla!?
Kiitos, kiitos. Jalat pysyivät hyvin kasassa, eikä jälkeenpäinkään tullut ongelmia. Joskus on todella syytä malttaa levätä :).
Lähetä kommentti