Olen joutunut lepyttelemään asfaltilla juoksemisesta suutahtanutta jalkaani* jättämällä lenkit väliin. Koska muu kroppa ja varsinkin pääkoppa vaativat säännöllistä ulkoilutusta, on pyörän satulaan hyppääminen osoittautunut toimivaksi sovitteluratkaisuksi.
Eilen oli hieno elokuinen ilta, joten suuntasin katsomaan, miltä naapurikunnassa näyttää. Kangasalla on jonkin kerran tullut pistäydyttyä autolla, mutta paikallisturismissa pyöräilyn yli ei ole käynyttä. Matka taittuu nopeasti, muttei liian. Maisemia ja talojen pihoja ehtii hyvin katselemaan ohi polkiessaan.
Taajaman kaunis kivikirkko kiinnitti oitis keskiaikatutkijan huomion. Se on kuitenkin nuori, vasta 1760-luvulla rakennettu. Kirkon seinässähän on se kuuluisa "verikivi", jonka kansanperinne kertoo tihkuvan viattomana teloitetun neidon verta. Kuten kaikki kaameat kansantarinat, tämäkin on vetänyt romantiikannälkäisiä matkailijoita paikalle kuin sokeri ampiaisia.
Kangasalan historiasta löytyy muitakin matkailutäkyjä. Pitäjässä sijaitsee muun muassa Liuksialan kartano, jossa Suomeen karkotettu entinen kuningatar Kaarina Maununtytär asui 1570-luvulta vuoteen 1612 eli kuolemaansa saakka. Aikansa superjulkkiksen kartano on nykyisin Meurmanin suvun yksityiskotina ja suljettu yleisöltä, mutta kotiseutumuseossa voi perehtyä niin siihen kuin muuhunkin paikallishistoriaan.
Muista nähtävyyksistä ainakin Vehoniemen automuseo on käymisen arvoinen paikka, mikäli takavuosien muistikuvat pitävät paikkansa. Sitä paitsi museon kahvilasta saa kuulemma sanoinkuvaamatonta valkosuklaakakkua.
Koska alkoi olla jo myöhä eikä kameraakaan ollut tullut otettua matkaan, jätin Liuksialan koivukujan ja taajaman näkötornin katsastamisen seuraavaan kertaan. Museot ja kirkko olivatkin menneet aikaa sitten kiinni. Niinpä vedin takin niskaani - ilta viileni nopeasti - ja lähdin polkemaan takaisin Tampereelle. Aikaa ei pikavisiittiin mennyt kuin pari tuntia, mutta pienikin maisemanvaihdos virkisti ihmeesti.
- - -
Kun nyt paikallismatkailusta puhutaan, niin Linnunradan käsikirja liftareille kääntyi yllättävän sujuvasti elokuvamuotoon, vaikkeivät odotukset erityisen korkealla olleetkaan. Herkullisen nukkavieruksi jätetty tekele sopi hyvin uneliaan sunnuntai-illan viihdykkeeksi. Erikoistehosteilla pullistelu olisi voinut vesittää brittiläisittäin viiston tunnelman.
Elokuvaseura tosin vannoi edelleen alkuperäisten radiokuunnelmien ja niiden onnistuneesti tehtyjen suomennosten nimeen.
*Sääriluun mediaalipuolinen lihasaitio-oireyhtymä, tuttavallisesti penikkatauti. Vaivaa muun muassa härkäpäisiä harrastelijoita, jotka eivät ota varoitusmerkkejä todesta ja hellitä ajoissa tahtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti