Tuttavien pensaista (luvan kanssa) haetut karviaiskilot köllöttivät Pagistaanin jääkaapin tukkeena päiväkausia. Osan olin soseuttanut pakastimeen, osa tuli napsittua tuoreeltaan. Mutta läjä ei tuntunut juurikaan hupenevan. Perinteistä hilloa, chutneya, lisää sosetta?
Useampikin taho suositteli ratkaisuksi Köyhän eli Lakattoman lakkahilloa. Puoli kiloa porkkanaraastetta ja litra vihreitä karviaisia yhdistetään puoleen kiloon hillosokeria, ja voilá. Tulos muistuttaisi kuulemma erehdyttävästi aitoa lakkahilloa.
Mikä ettei.
Haudutusvaiheessa ilman sokeria sötkötys näytti ja haisi vähintään epäilyttävältä. Kävimme varovasti kurkkimassa kattilaa, jossa näytti muhivan kitkerä kasvismuhennos tai jotakin vielä pahempaa. Mutta rohkea hillon syö. Survoin pehmeän pöperön sauvasekoittimella sileäksi, lisäsin sokerin, keitin vielä jonkin aikaa ja tölkitin.
Ja katso, ihme tapahtui. Seuraavana päivänä paahtoleivän päälle vetäisty lopputulos todella maistui laatuisalta lakkahillolta. Ulkonäkökin oli sama.
Mitähän tulisi, jos keittäisi muovipussillisen peltosavikkaa pehmeäksi ja lisäisi siihen kilon banaaneja? Tai yhdistäisi retiisin ja mansikat?
- - -
| You Should Learn Spanish |
 For you, learning a language is about career advancement and communication. Knowing Spanish will bring you tons of possiblities for jobs and travel. Bárbaro! |
Aikomus on, jos saan tungettua itseni kansalaisopiston alkeisryhmään. Italia olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta hatarastakin espanjantaidosta lienee enemmän iloa ja hyötyä maailmalla.
Saksan tai ranskan opiskelu harrastusmielessä tuntuisi jo liian hyödylliseltä ollakseen hauskaa.
2 kommenttia:
Joskus kotosalla äitini (ehta martta, muuten) teki tuota samaista hilloa ja hyvää oli. Vaikka omasta mielestäni lakka on kyllä yliarvostettu marja, joten siihen vertaaminen on sinällään tarpeetonta!
Itse asiassa minustakin lopputulos oli parempaa kuin varsinainen lakkahillo ;).
Lähetä kommentti