Myös borneonkaunottarena tunnettu soihtuköynnökseni (Aeschynantus speciosus) jaksaa toivottaa iloiset huomenet sadepäivänäkin. Mitähän tropiikin kasvi ilmastostamme tuumisi, jos se ylipäänsä tuumisi mistään mitään?
Ehkä on parempi olla tietämättä.
Humanistin henkinen vireystila tuntuu olevan niin ikään viherkasvin tasolla. Lupaavaa sikäli, että tunnin päästä olisi oltava ammatinvalintatädin luona pohtimassa elämän tarkoitusta ja työnhaun ihmeitä.
On vaikeaa uskoa, että kävin siellä viimeksi toukokuussa. Silloin elokuun puoliväli tuntui olevan yhtä kaukana kuin koulun alku lapsuuskesinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti