"Ylellisyystavaroista on kahvi elähdyttävää ja virkistävää, mutta ylellisesti nautittuna vaikuttaa se hermoheikkoutta ja velttoutta, ja on vahingollista, varsinkin kohtutautisille henkilöille. Kahvi on, niin sanoaksemme, naisten paloviina. Sentähden ovatkin kahvinhimoiset naiset aina kivulloisia, joita vaivaa päänkivistys ja kehno vatsa." - "Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" - johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi, 1897. Gastrolab
Viikko sitten pudotin kahvinkeittimeni lasikannun lattialle. Paljonpuhuva räksähdys ei jättänyt neuvottelun varaa. Sentään säästyin saamasta lasinpaloja paljaisiin jalkapohjiini.
Keittimeen sopivaa kannua ei löytynyt varaosaliikkeistä, enkä ehtinyt kiertelemään kierrätyskeskuksia. Niinpä oli nöyrryttävä ostamaan uusi keitin muutaman päivän UCIRI-pikakahvikuurin jälkeen.
Niin, kahvinkeittimettömyys ei ollut vaihtoehto. Kahvia juon ehkä pari mukillista päivässä, mutta ne mukilliset on saatava tavalla tai toisella. Tai ainakin yksi. Selviän ilmankin, mutta jotain jää kahvittomasta päivästä puuttumaan.
Puhumattakaan siitä, että kahvitauko on muutakin kuin mukillinen kofeiinipitoista juomaa. Se on instituutio. Se on pysähtynyt hetki, lupa vetää henkeä ja rauhoittua yksin tai muiden kanssa. Töissä tuoreen kahvin tuoksu oli kutsu nousta koneelta, ottaa tiskikaapista muki ja istahtaa pöytään vaihtamaan kuulumiset työkavereiden kanssa. Kotona ollessani luen kahvitauolla päivän postin tai muutaman sivun luvun alla olevasta kirjasta.
Sen sijaan työpöydän ääressä hätäisesti ryystetty kahvi virkistää vain puoliksi.
(Oma aiheensa olisivat muuten kahvikupin vs. kahvimukin suosijat ja se kiintoisa kysymys, miten ruusukupin ja -tassin väistyminen liittyy koko suomalaisen kahvittelukulttuurin muutokseen. Ja mikä määrä kahvikuppeihin liittyviä muistoja ihmisillä onkaan!)
Allekirjoittaneen henkilökohtainen kahvinautinto kasvoi entisestään, kun päihitettyäni jaakobinpainissa pihiyden houkutuksen päätin sijoittaa euroni Reilun kaupan luomukahviin. Se on paitsi reilua, myös erinomaisen hyvää, jos pitää hieman tummemmasta paahdosta. Puolta kiloa pienemmät paketit eivät pääse väljähtymään sinkkutaloudessa silloinkaan, kun kahvittelijoita käy kylässä harvemmin. Järkeilin, että jos budjetissani on ylipäänsä tilaa kahvin kaltaiselle tuotteelle, voin samalla maksaa siitä hiukan enemmän. Säästän sitten jossain muussa.
Kahvipensaasta (Coffea arabica) on myös silmäniloa rehevänä, kiiltävälehtisenä huonekasvina. Sellainen löytyy allekirjoittaneenkin ikkunalta.Maistakaapa muuten joskus kahvia arabialaiseen tapaan, kardemummalla tai kanelilla maustettuna. Tiettävästi juuri arabit keksivät kahvin paahtamisen ja kahvijuoman valmistamisen, vaikka Etiopian ja Jemenin alueilla kahvipapuja oli käytetty tehokkaana piristeenä ennenkin.
Keskiajalla kahvijuoman alkuperää varjeltiin idässä tarkasti, vaikka eurooppalaiset yrittivät urkkia mystisen juoman reseptiä. Vasta 1600-luvun turkkilaissotien myötä kahvinjuonti levisi myös Eurooppaan niin riemastusta kuin pahennustakin herättämään. Tuolloin katukuvaan ilmestyivät myös ensimmäiset kahvilat.
Sittemminhän kahvin ja muiden nautintokasvien viljelystä tuli yksi siirtomaavallan kulmakivistä. Monet köyhät maat ovat yhä järjestelmän jäljiltä raaka-ainekoukussa, mitä ei ole helpottanut kahvin huima hinnanpudotus viime vuosikymmeninä. Inflaation huomioonottaen keskivertokahvinviljelijälle jää nyt vain neljännes siitä, mitä hän sai tuotteensa myynnistä vuonna 1960. Edellämainittu reilun kaupan järjestelmä saikin ymmärrettävästi alkunsa juuri kahvista.
Ylin kuva ranskalaisesta katukahvilasta on lainattu täältä.
Lisää kahvista:
History of Coffee
The English Coffee Houses
Kahvireseptejä
Kahvikuppimuseo (Tampere)
Viikonlopun kunniaksi vielä vinkki tiskin alta: kielenvievän Irish Coffee-täytteen kaakaopohjaiselle kääretortulle saa vispaamalla 2 dl kermaa ja lisäämällä siihen ruokalusikallisen pikakahvijauhetta, 2 rkl viskiä ja 4 rkl hienoa sokeria.
10 kommenttia:
Päivä ei lähde käyntiin ilman kahvikuppia. Kaikenlaisista nautinnoista sitä on joutunut jo luopumaan, mutta tästä en tingi. Kahvin juon ehdottomasti mukista, paljon maitoa, ei sokeria. Eikä mitään erikoislattea tai muuta muodikasta, tavallinen on parasta. :)
Itse nautin kahvini mieluiten juuri kahvilassa, tykkään siitä tunnelmasta :) ..ja selviän hyvin ilman kahvia, mutta joskus sitä on ihan kiva juoda.
Tässä triviaa, joka tuli vastaan varsovalaisen kahvilan pöydällä olleesta lehdestä:
"Ensimmäinen kahvila Euroopassa avattiin Wienissä vuonna 1683 ja sen avasi puolalaista syntyperää oleva Jerzy Kulczycki: Hän sai erityisoikeuden avata kahvilan, koska oli toiminut viestinviejänä Puolan kuninkaan leiriin, tuoden tärkeitä viestejä saarretusta Wienistä ja koska hän sattui löytämään säkkikaupalla kahvipapuja vallatusta turkkilaisten leiristä.."
"Niin, kahvinkeittimettömyys ei ollut vaihtoehto. Kahvia juon ehkä pari mukillista päivässä, mutta ne mukilliset on saatava tavalla tai toisella."
Koin jälleen ahaa-elämyksen! :) Minähän en juo kahvia kuin aseella uhattuna (maistuu pahalta; kahvilikööri kyllä maistuu!). Ryhdyin miettimään, että kun minulla ei ole kahviaddiktiota, siivouspakkoa... ja mitä niitä nyt onkaan, niin mitkä ovat minun "pakkoni". Lähtee pohdiskelemaan...
Voi, Liftari on bloginsa kertoman mukaan käynyt äskettäin Puolassa :). Minäkin yritin järjestää itseni muutamaksi päiväksi Krakovaan kesäkiireiden keskellä, mutta miten päin tahansa laskettuna rahani eivät riittäneet lentämällä tehtävään pikareissuun. Jos oikein halvalla olisi lähtenyt rymyämään, siihen olisi mennyt liikaa aikaa...
Ehkä sitten syksyllä.
Mutta kahviloissa on tosiaan oma tunnelmansa. Muistan, kun jo lapsena ollessani kävimme äidin kanssa kaupungilla "salakahvilla" - pieniä juhlahetkiä arjen keskellä! Sääli vain, että Suomen kahvilakulttuuri on lapsenkengissään sikäli, että esimerkiksi illalla myöhään auki olevia istuskelukahviloita on vähänlaisesti.
Niinpä, addiktionsa kullakin. Luulen, että useimmilla kahviriippuvuus on onneksi henkistä laatua. Tosin joskus töissä ollessa join kahvia niin paljon, että sitä olikin lopulta juotava alvariinsa pystyäkseen ylipäänsä toimimaan tehokkaasti.
Eikös se juuri ole riippuvuuden merkki, kun aineesta ei enää tule hyvä olo, vaan ilman sitä ei ole edes normaalia oloa? Ei yhtään mukavaa...
Kahvi on nykyään todettu terveelliseksi, jotta siitä vaan :-) Ainakin se ehkäisee maksasyöpää ja saattaapa ehkäistä myös Parkinsonin tautia. Sydämen kannalta paras tapa valmistaa kahvi on suodattamalla, jolloin haitalliset rasvat jäävät suodattimeen.
Itse nautin kahvia kahdesti päivässä, paino sanalla _nautin_. Minäkin päätin lopettaa tavan kahvin ostelun. Nautintoaine saa olla vähän hintavaakin, kun vaakakupissa painaa myös etiikka.
Juttusi sai miettimään riittääkö kahvi sinällään nautinnoksi..kuka sitä sellaisenaan juo, ilman seuraa, ilman lehteä, kirjaa tai edes pullanpalaa? Kahvitauko taitaa tosiaan olla työpaikan sosiaalisista tilanteista oleellisin päivän mittaan.Mulla on kolme erilaista kahvimukia töissä; pieni vihreä, keskikokoinen kukkamuki ja reilunkokoinen, jossa on ystävällinen koirannaama. Niistä valitsen mielialan ja tarpeen mukaan.
Suosittelen reilun kaupan luomukahvia minäkin - ei ehdi aromit haihtua! Sen sijaan maustetut kahvit..ei oikein ole kolahtaneet, vaikka maisteltu on.
Ja sit vielä, että kahvi on parasta, kun sitä ei juo liikaa kerralla eikä koko ajan :)
Niin, ja terveellisiähän ovat myös punaviini ja tumma suklaa. Avainsanana juuri tuo nauttiminen ja siitä seurauksena oleva kohtuus ;).
Samaa kuin Ellinoora olen miettinyt - että onko kahvi nykyihmiselle ennen muuta "laillinen" tekosyy lopettaa touhuaminen ja suorittaminen edes hetkeksi? Toisaalta se on arjen tuttu ja turvallinen rituaali; onko rauhoittavampaa ääntä kuin kahvinkeittimen porina?
Mutta kahvitauko ilman kahvia - ei, ei se olisi samaa. Kyllä se kahvitilkka on piste i:n päällä, niin vahvasti sen maku ja tuoksu kuitenkin assosioituvat noihin yhdessäolon ja rentoutumisen hetkiin. Siis niille, joka kahvia ylipäänsä juovat. Teellä lienee sama sosiaalinen ja psykologinen tehtävä, tai mitä kuka nyt nauttiikin mukistaan/kupistaan.
Kahvi, tee, kaakao, mate, rooibos... Olen jo vuosia sitten päättänyt, että ostan kaikki kuumat ylellisyysjuomani reilusta kaupasta. Jotain voi sentään tehdä. Ja kaikista yllä mainituista tykkään, eniten kuitenkin teestä.
Lähetä kommentti