maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Akrobatiaa

"Kun tapaa katkeroituneen vanhuksen
joka näykkii kaikkia eikä hyväksy mitään
tuntuu kuin elämälle olisi käynyt erehdys.
Miettii: mitä tuolle on tehty tai tekemättä jätetty,
olisi itkenyt enemmän, edes salaa,
ollut vähemmän sisukas, ainakin itsensä edessä,
helppohintainen resepti,
se se vasta akrobatiaa kysyy että hauras lujittuu
vaan ei kovetu,
herkkyys käännetään voimaksi."

- Helena Anhava


Taas vuosi lisää eilen. Mutta vielä on aikaa oppia. Toivottavasti.

Akrobatiaa. Apean osuvasti sanottu ainakin sellaisen mielestä, joka koulussa kammosi telinevoimistelua jopa enemmän kuin algebraa.

12 kommenttia:

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Onnittelut! Ja varmasti on vielä aikaa oppimiseen.

Ihan asian vierestä: juttelin ystäväni kanssa blogeista ja mainitsin sinut ja yhteydet kotipaikkakunnalle. Kävi ilmi, että koirasi oli ollut ystäväni potilaana jonakin kesänä. Piirit on niin pienet!

Kati Parppei kirjoitti...

Ahaa, muistan kyllä; taisinpa jututtaa ystäväsi paikallislehteenkin viimeisenä kesänäni siellä :). Hih, maailma on tosiaan pieni, ja tuon kokoisella paikkakunnalla on ihme, jos ei yhteisiä tuttuja löydy.

Kiitos onnitteluista!

Anonyymi kirjoitti...

Perrrhana!! Ja mulle et kertonut mitään. Onnea kuitenkin!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea eilisen johdosta! Toivottavasti päiväsi oli mukava. Parhaat vuodet ovat vielä edessämme ;-) Iloista kevättä sinne päin!

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitos, ystävät!

Iloista kevättä myös Norjaan - ja kaikille muillekin. Ajatelkaa, tänään on jo kevätpäiväntasaus...

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Minäkin olen samaisesta ihmisestä tehnyt aikoinaan lehtijutun (Maaseudun Tulevaisuuteen) samojen aiheiden ympäriltä :). Seikkailee satunnaisesti koodinimellä Raudikko blogissani.

Ja onneksi se kevät todellakin tulee!

Veloena kirjoitti...

Onnea & hal!
Ah, nyt keksinkin jotain kivaa. Perästä kuuluu, pagisija!!

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitos, Veloena. Viesti tuli perille ja vastaus lähti paluupostissa!

Anonyymi kirjoitti...

Ohh. Kaikki menee ihan ohi, kun ei ehdi lukea suosikkiblogejaan tänä hetktisenä aikana. Onnea näin jälkikäteen!

Sanonpa samaan syssyyn, että hieno idea tuo Niagara-sarjalippu ja hieno ele työntekijältä.

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitos, Herkku! Tiedän tunteen, joskin itsekurittomana etätyöläisenä tuppaan lukemaan ensin ne blogit, valitettavasti ;)...

Tuo Niagarahan on siitä kiva paikka, että siellä näkee muutakin kuin kaikkein hypetetyimpiä kassamagneetteja. Pitäisi itsekin käydä katsomassa Pavlovin koirat-dokkari, ennen kuin on taas kerran liian myöhäistä (jahkailun kiusallinen seuraus).

Foxy kirjoitti...

*vierailee blogissasi ekaa kertaa*

tuo kursiivilla kirjoitettu teksti näkyy ainakin firefoxilla niin pienenä, että silmiin sattuu kun sitä yrittää lukea, jos suurentaisit fonttia? : )

Kati Parppei kirjoitti...

Missfoxy, kiitos palautteesta - pitääpä pistää suuremmat kierrokset kehiin :).