torstaina, maaliskuuta 02, 2006

Kävelevät hampaat

Voi Tinka, minkä teit. Haasteisiin ei toki ole pakko vastata, mutta menköön taas. Alkuperäinen tehtävänanto oli siis tällainen:

"Top5 oudot koristeet
Onko sinulla outoja koristeita tai roinaa, jotka ovat aikojen saatossa lojumaan jäätyään muuttuneet koristeiksi? Kerro niistä koko Blogistanialle! Jos esineeseen liittyy tarina, kerro sekin. Foto ois kiva, mutta ei pakollinen. Rääkkää kanssablogaajiasi, ja pane vahinko eteenpäin haastamalla muita."


Kyllä, minulla on outoja koristeita ja roinaa. Laatikkokaupalla. Olen vain kiikuttanut ne muutto muutolta, laatikko laatikolta vanhempieni mökin aittoihin ja ullakolle. Sieltä osa on siirtynyt edelleen kirpputoreille tai kiertäviksi mathomeiksi.

Jos nyt käyn muistelemaan merkillisyyksiä, jotka noissa Pandoran lippaissa vielä asuvat, niin mieleen tulevat vaikkapa kävelevät hampaat; sellainen pieni, muovinen, tekohampaiden näköinen kapine, joka vedettynä kävelee kahdella jalalla eteenpäin leukojaan loksuttaen (tämä vaatisi kyllä kuvitusta). Sain sen aikoja sitten siskoltani, ja kaipa siihen sisältyi jokin syvällinen merkitys. Olisiko liittynyt silloisiin hammasrautoihini?

Ja Jesaja (tämä se vasta kuvaa kaipaisikin)! Joskus yläasteella vetäisin tussilla pikapiirroksen huolestuneen näköisestä, harvahaivenisesta olennosta, joka alkoi yllättäen elää omaa elämäänsä. Tapasimme siskon kanssa kehitellä Jesajan hahmoa saunassa istuessamme. Se muun muassa puhui ohuella nenä-äänellä ja piti merimiesviisuista.

Siskon kehystämä, aito ja alkuperäinen Jesaja taitaa sekin olla nyt mökillä, voi synti ja häpeä.

En ole viime vuosina oikein ehtinyt pesiytyä aloilleni minnekään, mikä on rajoittanut kummallisuuksien kertymistä ja aiheuttanut lievän tavara-allergian. Oikeastaan kaikki, mitä tästäkin asunnosta löytyy, on täällä tarkoituksella*. Esimerkkinä olkoot vaikkapa nuo kuvan hiirenmuotoiset juustoveitset, joille äidin kanssa nauroimme katketaksemme nähdessämme ne lahjatavaraliikkeen ikkunassa. Seuraavana merkkipäivänäni löysin ne sitten lahjapaketista.

Ei sitä koskaan tiedä, milloin tulee pidettyä juustokestit.

Onhan täälläkin toki tavaraa. On vaikkapa strutsinmuna, joka on köllöttänyt koboltinsinisessä mariskoolissaan mykkänä ja mietteliään näköisenä pian parikymmentä vuotta. Ja metallinen piru, joka asuu tietokoneen näytön päällä ja kolisee siitä säännöllisin väliajoin lattialle johtovyyhtien sekaan.

Siinäpä niitä tulikin pyydetyt viisi. En yleensä nimeä haastettavia, mutta poikkeus vahvistakoon säännön. Millaisia omituisuuksia löytynee vaikkapa Impivaaran, Marleenan ja Dyron kotipesistä?

*Sitä en kyllä ymmärrä, mikä sai minut kiikuttamaan poron puolikkaan leukaluun kotiini syksyn patikkareissulta. Varmaankin tottumus; ennen aikaan tapasin keräillä erilaisia kalloja. Älkää peljästykö, tarkoitan luonnosta löytyneitä, pieneliöiden jo puhdistamia kalloja; piisamin, jänisten ja sen sellaisten. Sekin riivaus hellitti muuttojen myötä.

5 kommenttia:

kiltti ihminen kirjoitti...

Huh, kylläpäs kesti että kommenttilaatikko aukesi.

Oli vaan niinkin tärkeää asiaa että jos joskus päätät pitää ne juustokutsut niin täältä saat yhteensopivan juustohöylän! :)

Piru on hieno!

Noniin. Nyt pitää ilmeisesti odottaa toinen mokoma että tuo sanalaatikko aukeaa... Veijo, Veijo...

Kati Parppei kirjoitti...

Heh, hyvä tietää ;)! Samaten sinä tiedät, mistä löytyvät juustoveitset...

Anonyymi kirjoitti...

Noin sitä pittää ;)

Onpa söpöjä nuo hiiriveittet, eikä kovin kakkoseksi jää tuo pirukaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Sain sen aikoja sitten siskoltani, ja kaipa siihen sisältyi jokin syvällinen merkitys..."

Eip. Ei mitään syvällisempää merkitystä. Jotkut asiat vain on ostettava.

Kati Parppei kirjoitti...

No, sekin sitten selvisi ;). Pitääkin muistaa kaivaa vempele esiin ja huvittua taas...