Ne ovat tulleet

Kuvan lainasi Zombie Online.

Olkoon vain ulkona lumista ja harmaata, mutta kevät on tullut.

Mistäkö sen tietää?

Siitä, että ne ovat tulleet.

Jo eilen huomasin pari tiedustelijaa tiskipöydällä ja kirosin hiljaa.
- Menkää pois, sanoin niille mahdollisimman ystävällisesti. - Menkää pois, niin kehenkään ei satu. Ja viekää sama viesti muillekin.

Vetoomukseni oli turha. Nimittäin tänään istuessani koneen ääressä olin kuulevinani keittiöstä rytmikästä marssia ja komentohuutoja. Pahaa aavistellen hiivin katsomaan.

Muurahaisia. Joka paikassa. Pöydillä, seinillä, ikkunanpielissä.

Minut on yllätetty. En olisi uskonut, että ne tulevat jo nyt. Luulisi, että pakkasyöt olisivat kumonneet auringon herättävän lämmön kivisen eteläseinän halkeamissa, mutta ei.

Pidän eläimistä, pienistä ja suurista. Mutta tästä jokakeväisestä maihinnoususta en pidä ollenkaan. En varsinkaan, jos kukkaruukkuihini aletaan taas perustaa pysyviä siirtokuntia. En tahdo leikkiä Jumalaa ja vedenpaisumusta kuten eräänä keväänä, jolloin jouduin upottamaan jokaisen ruukun ja kylvöastian - ja niitä oli silloin paljon - pariksi tunniksi veteen, kovettamaan sydämeni ja tukkimaan korvani sadoilta avunhuudoilta.

Se oli kamalaa.

En haluaisi julistaa sotaa, mutta onko minulla vaihtoehtoja? Chilijauheelle, kanelille ja muille luomukonsteille ne vain nauravat kuorossa.