lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Vihreä nainen

Voi, koskahan sitä oppii, että absinttiin kajoaminen on silkkaa hulluutta. No, Tampereen elokuvajuhlat ovat vain kerran vuodessa. Ja Gastropub Prahassa vierähtää helposti useampikin tunti.

Eläköön taide.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No mutta! Absinttihan on ainoa oikea Oikeiden Taiteilijoiden juoma. Ja mikäpä paremmin herättäisikään kunkin sisäisen Oikean Taiteilijan kuin elokuvajuhlafestivaali!

Niin että ihan oikein teit. :)

Veloena kirjoitti...

No sinähän olet heittäytynyt paheelliseksi! :D

"koiruohon, ruusunkukan tuoksuvan seppelen hän tarjoo käsin herkin, ah, rakkauden merkin, katkeran, suloisen, ah merkin rakkauden" P. Mustapää, tietty.

Kati Parppei kirjoitti...

No, virkahenkilön on pidettävä jotenkin yllä säälittävää kuvitelmaa perimmäisestä boheemiudestaan. Yksi hyvä tapa on juuri maailman parantaminen absinttilasin äärellä irvistellen ;D.

Opiskelukaverin luona on pari kertaa suoritettu oikeaoppiset sokerinpolttorituaalitkin pimeässä. Siinä on kyllä oma hohtonsa, vaikka vihreä nainen onkin jäänyt ilmestymättä...