torstaina, elokuuta 04, 2005

Talonpojan pöydässä

Peas & broad beans; Platearius, Le Livre des simples médecines, 1480.

Olen pitkin kesää ihaillut palstanaapurini kasvimaalla kohoavaa härkäpapumetsikköä mustavalkoisine kukkineen. Innostuin itsekin takavuosina tuosta tuhansia vuosia ihmiskuntaa ruokkineesta palkokasvista, mutta sen korjuu ja perkaaminen oli satoon nähden kovin työlästä. Jättipavun kasvatus jäi yhden kesän kokeiluksi, vaikka sen proteiinipitoisuus onkin huimat 20-25 prosenttia.

Helppohoitoinen härkäpapu (Vicia faba, kuvassa vasemmalla) oli yksi keskiajan Euroopan talonpoikien tärkeistä ravintokasveista. Papuja, herneitä ja linssejä suosittiin, koska ne olivat satoisia, ravinteikkaita ja helppoja säilöä kuivaamalla. Muita arkiappeena käytettyjä kasviksia olivat erilaiset kaalit, sipulit, valkosipuli, pinaatti ja juurekset.

Mitä viljakasveihin tulee, vehnäsestä sai tunnetusti nauttia vain varakkaampi väki (nykyään tilanne on tainnut kääntyä päinvastaiseksi, verratkaapa vain ranskanpullan ja täysjyväruisleivän hintoja). Kotitarpeiksi kyläpelloilla kasvatettiin ruista, ohraa ja kauraa, joista jälkimmäistä lähinnä rehukäyttöön. Viljasta valmistettiin puuroja ja karkeatekoista leipää, joiden lisäksi ohrasta pantiin olutta. Vihannekset kypsennettiin muhennoksiksi ja sakeiksi keitoiksi, koska raakojen kasvisten syömistä pidettiin epäterveellisenä.

Liha ja maitotuotteet olivat talonpoikien pöydissä harvinaisia, vaikka kartanoissa niillä herkuteltiin ahkerasti. Vesistöjen varrella asuvat saivat sentään kalasta vaihtelua ruokapöytäänsä.

Keskiaikainen kansanruokavalio oli ainakin sydänystävällinen, jos sitä arvioidaan nykypäivän terveysmittapuulla. Päivittäinen energiansaanti jäi kuitenkin noilla eväillä pieneksi. Ei ole vaikeaa arvata, että nälkä oli enemmän sääntö kuin poikkeus myös muulloin kuin varsinaisina katovuosina. Samaten vitamiinien ja valkuaisaineiden puutostilat aiheuttivat omia ongelmiaan.

Gathering garlic; Tacuinum Sanitatis, 15th c., Paris.

Kuvat lainasi Gode Cookery, josta löytyy myös reseptejä joka lähtöön nykykokeille sovellettuina. Mielenkiintoisia sivustoja tiedon- ja kokeilunhaluisille ovat niin ikään Medieval and Renaissance Food Homepage sekä Medieval Cookery.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miälenkiintosta ruakahistoriaa.

Kati Parppei kirjoitti...

Eikun vain reseptejä testaamaan :)!

Anna Amnell kirjoitti...

Oikein mukavaa luettavaa. Tunnetko myös "Onnellisen elämän ohjekirjan"?

Kati Parppei kirjoitti...

Juu, olen joskus kirjastossa selannut ja tuuminut, että pitäisi perehtyä tarkemmin. Silloin se kuitenkin jäi, kun oli tullut jo haalittua niin paljon muuta mukaan...

Jospa seuraavalla käynnillä muistaisin, kiitti vinkistä!