Eilen palasin syksyllä tutuksi tulleelle teatterille. Tällä kertaa työvälineinä olivat mopin ja rätin sijaan lehtiö ja kameralaukku.
Kun menimme jututettavani kanssa näyttämölle kuvanottoon, hän toivoi, ettei uuden näytelmän lavasteiden näkeminen etukäteen pilaisi illuusiota ja teatterinautintoa. Kerroin hänelle, että illuusio taisi hurahtaa jo ehtymättömän styroksisilpun mukana keskuspölynimurin uumeniin.
Mutta kyllä ne vain kallioilta näyttivät. Ja puilta. Teatterinautinto lienee yhtä kaikki jäljellä.
- - -
Kulttuurien kohtaaminen vaatekaupassa: haaremifarkut.
2 kommenttia:
Ne haaremivarkut määkin haluaisin nährä. Aina sitä näköjään oppii uutta, kun tarpeeks vanhaks elää.
Heh, minullakin oli sen verran kiire, etten jäänyt tutustumaan ilmiöön tarkemmin - sivusilmällä vain näin kyltin ja huvituin. Kaipa ne ovat jonkinlainen farkkukankainen housuhame...
Lähetä kommentti